|
|
|
Korjaamotoiminta alkoi Leskelässä vuonna 1964 vanhan kansakoulun
luokkahuoneissa. Aluksi koulu oli vuokrattuna ja sen
luokkahuoneet muutettiin korjaamotilaksi tekemällä sinne
rasvamonttu, betonilattia ja kahdet pariovet. Tila oli aika
lyhyt jolloin kuorma-autoa korjattaessa ovet eivät mahtuneet
kiinni.
Aika oli toisenlainen kuin nyt ja asetyleeni kaasuhitsaukseen
tehtiin itse asetyleenin kehittimellä johon tarvittiin karpiidia.
Itse en oikein muista mutta kuusikymmentäluvun lopulla joku
lauantai ilta olimme saunomassa – siis samassa rakennuksessa
kuin korjaamo oli – ja kesken saunomistouhujen karpiidipannu
räjähti sillä seurauksella että pannun siis kehittimen korkki
lensi korjaamon kattoon tehden ammottavan aukon välikattoon.
Kaikki ikkunat lensivät pihalle ja pariovet selekosen selälleen.
Oli siinä ollut ihmettelemistä mutta siitä selvittiin
korjailemalla.
Muistuu sekin mieleen että korjaamoon meneminen oli kielletty
lapsilla, sillä siellä olisi voinut satuttaa itsensä. Vaan eipä
tuota tahtonut uskoa seurauksella että rasvamonttua kiertäessä
auton ollessa siinä päällä juoksin ja astuin tyhjää eli putosin
suoraan monttuun, ihme kyllä pikku naarmuilla selvisin.
Hieman aina on kiinnostanut rapata, tuunata, korjata. Olimmekin
kesällä vuonna 1976 (noin) ollessani 10-vuotias veljeni Tuomon
kanssa hitsaamassa metsäkoneen teloja ja aurinko paistoi
komeasti, sekös jotenkin laimenti hitsausmaskin lasia sillä
seurauksella, että seuraavana yönä ei nukuttu. Oli meinaan
silmät niin kipeinä hitsauksesta ja seuraavana päivänä vain vesi
juoksi niistä.
Kaarihallin teko aloitettiin v.1977. Samalle tontille
liiterirakennuksen taakse valmistui 165 neliötä tilaa ja
rasvamonttu. Oli siinä entiseen verrattuna hulppeet tilat!
Heikki palkkasikin Marjomaan Jarmon avuksi. No aina kun vaan
opiskeluilta ehti jalkaterät vipatti korjaamon suuntaan ja
kourat mustui. Kylällä oli silloin vielä vahva maataloustoiminta
ja traktorien korjausta riitti. Puhuivat kylän miehet että ”onko
Leylandin parsi vapaana, monta leukkua oli kylällä ja joku aina
rikki – olis vähän korjaamista." Vahvaa se maatalous on
vieläkin, tilakoot ovat vain suuremmat – mutta kaikki pellot
taitaa olla käytössä?
Aina korjaamolla on ollut autojenkin korjausta ja maalausta.
Ensimmäisiä maalauksia suoritettiin pölynimuriin tulevalla
maaliruiskulla ja suojaimet oli sitä sun tätä. Niinpä
kaarihallia päätettiin jatkaa v.1982–1984 viisitoista metriä
lisää. Lisätilaan tuli maalaamokammio, varaosavarasto, toimisto
ja kylmävarasto. Tilaa oli ja töitä kanssa, niinpä pikkuhiljaa
molemmat veljekset koulujen jälkeen jäätiin korjaamolle töihin.
Fordin merkkihuolto alkoi vuonna –88 ja kaikkien muiden merkkien
huolto jatkui – myös koneiden ja traktoreiden.
Vuonna 1992 päätettiin varaosat/toimisto siirtää hallin toiseen
päähän ja saatiin lisää lämmintä korjaamotilaa. Ikäviäkin
muistoja historia sisältää, äitimme Vieno nukkui pois sairauden
murtamana v.1986 ja isämme Heikki menehtyi
liikenne-onnettomuudessa v.1993, tämä kirjoitus on
kunnianosoitus heitä kohtaan mitä he ovat Leskelän ja ympäristön
alueen asukkaiden eteen korjaamotoiminnalla tehneet.
Ankaran työnteon jatkuessa huomasimme että toimistotilat olivat
väärässä paikassa eli korjaamon perällä, jolloin laajensimme
rakennusta itäpuolelle 112 neliötä. Näin saimme vanhan
toimistotilan muuttaa korjaamotiloiksi: nyt tilaa on
korjaamonpuolella 330 neliötä. Ajosiltanostureita on 2 kpl ja
pilarinostureita 2 kpl sekä jarrujen testauslaite, edelleen
maalaamotilat sekä tietokone mittaukset nykyautoille,
pakokaasumittari, diesel-savutusmittari sekä lukuisia
erikoistyökaluja jakopäänhihnojen vaihtoon. Varaosien myynti
sisältää kaikki merkit ja suoraan hyllystä akut, suodattimet,
öljyt, jarrupalat, renkaat ym. tarvikkeet.
Seppo Hänninen |
 |
|
